maanantai 29. toukokuuta 2017


MUTINY! nro 17 ILMESTYI

Lehti sisältää seuraavat jutut:
John Fahey
Raine Salo
Motelli Skronkle
Wayne Kramer
Radiopuhelimet
Mother Goose
Ghost World
Kvarter
Elatu Nessa
Chop Suey / Festermen
Pentangle
Andy Moor (The Ex/Dog Faced Hermans)
Wilf Plum (Dog Faced Hermans)

Lisäksi joitakin levyarvioita tai muuta jorinaa levyistä, propagandaa, päätoimittajan palsta, kyseenalaista huumoria ja Jarno Mällisen kolumni.

Kyseessä on eräänlainen 30-vuotisjuhlanumero. 68 täyteen ahdettua A4-sivua pienellä präntillä, nelivärikannet.

Lehti maksaa postikuluineen 10€, kädestä käteen 8€. Lehden voi tilata lähettämällä meiliä osoitteeseen jamatuster ät gmail.com - Saat paluupostissa tilinumeron, jonne lehden voi maksaa. Lehteä saa tällä hetkellä seuraavista paikoista: Levykauppa Äx (Hakaniemi, Hki), Teen Wolf Records (Hki), Laukontorin Antikvariaatti (Tre), Turun Sarjakuvakauppa (+sivuliikkeet),  Jukan Musiikki (Tre), Karkia Mistika (Pori), Ektro (Pori), Rämekuukkeli (Tre), Kaaos Korporaatio (Tre), Piisami Levyt (Seinäjoki)

Ystävällisin terveisin, JMT

torstai 23. heinäkuuta 2015

Mutiny ! #16 

Mutiny ! nro 16 on nyt virallisesti ulkona. Lehden sisältö:

ATOM MOUTH GIMLIES (Primitiivinen rawk-trio, haastattelu)
80’s WISCONSIN SCENE (Katsaus sceneen joka jäi Seattlen varjoon)
JANNE WESTERLUND (Monessä liemessä keitetty musamies konekiväärihaastattelussa)
METTE RASMUSSEN (Pohjoismaista free jazz -energiaa, haastattelu)
GUNTER HAMPEL (Saksan merkittävin jazz-muusikko ja -edelläkävijä, pitkä haastattelu)
PAANIN KUORO (Suomen free jazz scenen outsiderit, haastattelu)
CHRIS CORSANO (Moderneista jazz-rumpaleista arvostetuimpia, haastattelu)
DESCENDENTS (Reprintti vähän nähdystä haastattelusta Sekasorto-zinessä)
TAPANI VARIS (Munniharpisti, basisti ja kansanmusatyyppi par excellence, haastattelu)
BILL ORCUTT (Noise-kitaristista tuli uusprimitivismin akustinen hyökyaalto, haastattelu)
USKOVAISET (Lupaavin uusi suomalainen post-punkbändi, haastattelu)
SOKEA PISTE (Synkeät pojat Amerikassa, kiertuerapsa)
SUR-RUR (Jumalattoman syväluotaava katsaus bändin debyyttialbumiin, haastattelu)
PUNTALA 2013 & 2014 (Raportit)
LEVYARVIOITA 
VITA NOVA -PROPAGANDAA

Lehdessä on 64 A4 sivua, nelivärikannet, yhteensä 242 648 merkkiä (välilyöntejä ei laskettu) tanakkaa asiaa musiikista! Lehti maksaa postitettuna 8€. Tilausosoite: jamatuster ät gmail.com. Lehteä saa myös minulta tulevana viikonloppuna: perjantaina 24.7. Turun H2Ö-festivaaleilla ja lauantaina 25.7. Puntala rock-festivaaleilla. Lehteä on tulossa myyntiin myös muutamiin kauppoihin ja distroihin. Niistä tiedotetaan sitten ensi viikolla kun asiat varmistuu. (ps. älkää tilatko Facebookin kautta, menvät hukkaan ne.)

Ennakkotilaajille tiedoksi: Lehden postitus alkaa maanantaina 27.7. Ennemmin ei valitettavasti ehdi.


torstai 24. heinäkuuta 2014

Puntala 2013 - tunteellinen hölmö muistelee

Taas oli se aika vuodesta. Puntala, Suomen paras festivaali, toisi jälleen kerran merkityksen rupuiseen ja harmaaseen elämääni, antaen tarvittavan piritysruiskeen nurkan takana vaanivan syksyn harmautta vastaan.
   Päätimme Rainen kanssa lähteä matkaan jo torstaina, eli tsekkaisimme tällä kertaa myös aloitusklubin. Itse asiassa teimme näin myös edellisenä vuotena (2012), mutta jostain syystä se jäi mainitsematta nro 14:n Puntala-raportissa. Mikä lie aivonyrjähdys ollut kyseessä, sillä ainakin Kyklooppien Sukupuutto ja Maaseudun Tulevaisuus heittivät hienot keikat. Itse asiassa MT:n keikan loppupuolella kuultu pillipiipariosio heitti minut jollekin toiselle olemisen tasolle, jolta en ole kai vieläkään palannut. Mutta se siitä.
   Elikkäs. Venton iso ahteri (peräloota) oli täynnä uunituoreita ja painavia Mutinyjä, joten saavuimme avausklubille suhteellisen myöhään. Lehtikauppa alkoi kuitenkin käydä heti siihen malliin, että en ehtinyt edes käydä sisällä arvioimassa musiikillista tarjontaa, saatika sitten koskea virvoitusjuomiin. Ehkä minulle riitti Saasta-Maken analysointi brasilialaisen Agrotoxicon rumpalista: "Ei horju". Itse asiassa törmäsin tähän Pedro-nimiseen jamppaan myöhemmin Vaakon Nakin jonossa. Ystävällinen nuori mies oli hän. Eikä horjunut.
   Kuten mainittu, tankkaus Vaakon Nakissa, minkä jälkeen oli aika aloittaa pienimuotoinen guerilla-operaatio Tampereen yössä. Ensin Armonkalliolle, jossa pienen etsimisen jälkeen Jussin postilaatikko löytyi kuin löytyikin. Lehdet sisään ja auton nokka kohti Kalevaa. Soitto Latva-Nikkola vanhemmalle, joka tietenkin oli vielä hereillä. Hölmistynyt kuvittajamme tuli alaovelle vastaanottamaan lehtensä. Ja sitten Tammelaan nukkumaan Ullan ja Essin luo. Semmonen pieni ja sievä Puntala-jännitys oli kuitenkin päällä, joten ihan heti ei uni tullut.
   Aamupalan jälkeen Lempäälän keskustasta vähän lisää evästä ja siitä ajoissa Puntalan pelipaikoille, jossa Hietikon Arto teki heti alkajaisiksi todellisen ystävän eleen, eli tarjosi Vita Novaa! En tiedä, voiko Puntala enää paremmin aloittaa.
   Sääkään ei tuntunut pettävän. En tiedä, onko Puntalan väki käynyt öiseen aikaan teiden risteyksessä hieromassa kauppoja, mutta melkein aina heinäkuun viimeisenä viikonloppuna on ollut jumalattoman (eh) komeat säät. Niin oli nytkin, ja niin taitaa olla tänäkin vuonna.
   Pakko muuten jo tässä vaiheessa mainita se, että varmaan koskaan en ole nähnyt näin vähän bändejä. Syy ei ole bändien tasossa, vaan lehtien kaupittelu vei sen verran aikaa, että bändien katsominen kärsi sen vuoksi väkisinkin. Sinänsä itse myyntitilanne oli nopeasti ohi, mutta kun tällainen jäyhä pohjalainen olmi kerran vuodessa pääsee ihmisten ilmoille, niin pitäähän sitä ottaa kaikki irti tilanteesta ja KESKUSTELLA ihmisten kanssa. Lisäksi olin päättänyt ottaa valokuvan jokaisesta lehdenostajasta, ja siinäkin suttaantui aikaa. Festivaalin edetessä tosin valokuvaaminen tahtoi yhä useamman kohdalla unohtua. Liikaa Vita Novaa.

Sami, Raine ja Wasky ihastelevat uunituoretta Mutinyä

Melusaastetta ehdin nähdä muutaman biisin verran. En tiedä, mitä lavalla oli tapahtunut tai puhuttu aiemmin, mutta eräs kaveri veikkasi Melusaasteen olevan lähellä olemisensa loppua. Tuhahtelin moiselle pessimismille, mutta niin siinä taisi käydä, että keikka todellakin jäi bändin viimeiseksi. Nähdä Puntala ja hajota. Eh.
   Death By Snoo Snoo tuli harmillisesti missattua, mutta onneksi näin yhtyeen pari kuukautta myöhemmin Höstfesteillä, jossa heittivät napakan show'n.
   Aortaorta oli jälleen vakuuttavassa vedossa. Bändistä on kehittynyt aikamoinen kone, jota ei ole edes kovin helppo luokitella (jos sellaista tahtoo harrastaa). Minulle riittää että ne on kovaääninen, trimmattu ja vähän jopa vaarallinen. Urinals-cover Ack Ack Ack lämmitti myös sydäntä.

Aortaorta. Huomatkaa Akin soma tanttu.
   Oli myös sykähdyttävää huomata että päälavalla Kuudes Silmä käsitteli The Soundia uusiksi. Valitettavasti tutustuminen bändiin jäi edelleen tähän yhteen kappaleeseen. Pidän siis Kuudennen Silmän edelleen korvan takana (sic).
  Bad Jesus Experience on bändi, jonka uudelleennäkemistä olin odottanut. Aiempi Puntala-havainto jätti muutamia kysymysmerkkejä, mutta uudempi 10" huitaisi kaikki mahdolliset epäilykset bändistä olemattomiin. Siksi olikin niin mukava huomata, että bändi toimi totaalisesti myös lavalla. Simppeliä ja pirun koukkuista hardcorea, joka tuntuu kumman tuoreelta ja ennen kaikkea uskottavalta.

Bad Jesus Experience
   Ruidosa Inmundicia-vokalisti Caron Suicidas oli mukavan konstailematonta punk rockia. Jännä taas huomata, miten espanjan kieli luo tämänkin bändin ylle omaleimaisen viitan, vaikka sinänsä lavalla ei kuultu mitään uutta. Ja onhan Caron intensiivistä tulkintaa aina ilo kuulla.
   000:n pienimuotoiseen comebackiin tuli suhtauduttua asiaan kuuluvalla skeptisyydellä. Svart Recordsin uusintajulkaisujen valossa comeback oli toki ymmärrettävää, mutta minua kiinnosti vain miten joku muka voisi korvata Jore Vastelinin ainutlaatuisen äänen? Loppujen lopuksi sillä ei ollut mitään väliä. Bändi näytti aidosti nauttivan soittamisesta ja yleisön mukanaolosta, joten helvetti, miksi näin hyvän biisimateriaalin kanssa ei kehtaisi nousta lavalle? Nolla Nolla Nollasta jäi hyvä mieli.
   Vielä vähän turinointia kavereiden kesken ja sitten tutimaan Ventoon. Wasky yritti houkutella vielä diskoon, mutta jalat sanoi nou nou. Helteinen keli ja koko viikon vähäisiksi jääneet yöunet sammuttivat päätoimittajan lampun totaalisesti.
   Heräsin lauantaiaamuun kun Dassumin Penan kaksoisolento tarkasteli hammasrivistöään autoni sivupeilistä. Tyyppi ei huomannut minua, joten hyvän aikaaa kestänyt operaatio tuottti minulle suurta huvia.
  Aamupalaksi herneitä ja Vita Novaa. Aurinko porotti sen verran rajusti, että kalpeanaaman oli syytä pysytellä varjossa. Vasta Yhteiskunnan Ystävät? saivat liikkeelle. Bändihän tappaa talossa ja puutarhassa. Äärimmäisen sujuvasti soitettua pikakiitohooceeta alan parhaiden perinteiden mukaisesti. Aina ilahduttavaa seurattavaa/kuunneltavaa.
   Seuraavaksi jouduin oikeisiin töihin. Valse Triste soittaisi päälavalla, ja klopit pyysivät minua ja Rainea mukaan pariin biisiin, for old times's sake, niinku sanotaan. Kyseisessä kahjolaumassa tuli aika monta vuotta aikoinaan roikuttua mukana, joten ei kait Mikko ja Wasky pahalla meitä muistelleet, kun kerran mukaan pyysivät. Ensiksi piti kuitenkin kieltäytyä esiintymisasusteiden vaihdosta, sillä jotenkin ajatus pukeutua johonkin muuhun kuin (mustaan, eh) t-paitaan ja housuihin ei tuntunut järin houkuttelevalta siinä helteessä. Onneksi Pauliina ja Olli suostuivat mukaan, ja suorittivatkin lääkärinasusteissaan varsin perusteellisen teu…amputaation bändin jäsenille keikan puolivälin tienoilla. Minä ja Raine hypättiin mukaan lennosta ja teimme parhaamme. Kai se meni ok. Tarea ainakin itketti. Toivottavasti ei säälistä.

Wasky paloiteltavana.
   Tässä vaiheessa oli pakko vetäytyä autolle lepuuttamaan itseäni. Seuraava bändihavainto oli Rattus-Jaken uusi bändi Ahneus. Soitto kulki hyvin, mutta en oikein saanut kiinni soittokunnan punaisesta langasta. Pitäisi varmaan kuulla se pitkäsoittonsa.
   Horjumattoman Pedron Agrotoxico myllytti päälavalla ristuksen lujaa. Soitto oli äärimmäisen tiukkaa ja bändilla oli kokonaisuus hyvin hallussa. Harmi vain, että varttitunnin jälkeen iski armoton puudutus, kun kaikki kappaleet tuntuivat tulevan samasta muotista. Mutta ei se Pedro kyllä horjunut edelleenkään.    White Tears jäi ehkä vähän valjunoloiseksi, vaikka bändiä kovin symppaankin. Saundit oli lussut? Toimittajanne planeetat olivat väärässä asennossa? Basistin kuvioille silti iso peukku.
   Tässä välissä päädyimme Rainen kanssa Ruidosa Inmundicia/Suicidas-Caron juttusille. Aina niin mukava ja symppis Caro kertoili mm. muista musiikillisista projekteistaan. Ja mehän tenttasimme. Harmi vain, että en tajunnut, että oikeastaan olimme tekemässä haastattelua. No, joskus toiste sitten.
   Kieltolaki ei tainnut olla ihan parhaimmillaan tällä kertaa. Rumpuosastossa oli taidettu nautiskella sen verran janojuomaa, että tarvittava terävyys jäi puuttumaan. Oli pakko siirtyä odottamaan The Mobia - bändiä jota olin fanittanut jo - huh - 30 vuotta.
   The Mobin viehätyshän perustuu tiukan soiton sijasta huikeaan kappalemateriaaliin, vahvoihin sanoituksiin ja Mark Wilsonin jykevään mutta herkkään ääneen. Olen aina ajatellut bändiä jonkinlaisena Joy Divisionin pikkuveljenä. Molemmat yhtyeet soittivat tummasävyistä musiikkia, joka näennäisestä lohduttomuudestaan huolimatta sisälsi sen pienen toivon kipinän, jonka ansiosta en ole koskaan osannut pitää kummankaan yhtyeen musiikkia masentavana.

Mark Wilson/The Mob
   Tarkkailin bändiä aluksi hieman etäämmältä. Pari kolme biisiä meni, ja oli pakko siirtyä likemmäksi. Ei yhtään nolottanut bändin puolesta. The Mob kuulosti perhanan hyvältä ja relevantilta. Soitto oli potut ja muusi, mutta tiukkaa. Wilsonin ääni otti kiinni sydämestä ja ravisti ja ravitsi kunnolla. Alaleuan väpätys alkoi olla hyvin lähellä.
   The Mirror Breaksissa se sitten alkoi, oli ihan pakko vähän vollottaa. Virallinen murtumispiste oli toiseksi viimeinen säkeistö.

Theres many pints of blood 
Upon the hands that rule the earth 
Though for every body dragged out 
Another one gives birth 
And the children have the world one day 
And I hope they use it well 
And I wish their elders all the best 
And I hope they burn in hell

   Sillä lailla. Ei edes haitannut että Witch Hunt tuli kahteen kertaan. Se on komea kappale sekin.
   Oli ihan pakko käydä sanomassa Mark Wilsonille jotain keikan jälkeen. Karhumaisen sympaattisen oloinen Wilson paiskasi kättä lujasti ja hymyili leveästi, kun kerroin että oli vähän pakko tirauttaa keikan aikana. Innoissaan hän kaivoi kännykkänsä esille ja näytti minulle vaimonsa lähettämän tekstiviestin, jossa hän toivotti aviomiehelleen hyvää lentomatkaa ja sanoi toivovansa, että hän edelleen saisi ihmiset kyyneliin musiikillaan. Mark Wilson siis näytti minulle vaimonsa lähettämän henkilökohtaisen tekstiviestin. Olin niin otettu, että en saanut sanaa suustani. Ei tuon jälkeen mikään enää tunnu miltään. Ainakaan hetkeen.
   Kiitos Puntala, kiitos The Mob, kiitos punk rock.
   Menin siis nukkumaan.
   Sunnuntain kotimatkasta nyt ei ole paljoa kerrottavaa. Haikein mielin kohti Pohjanmaan lakeuksia ja laskemaan päiviä vuoden 2014 Puntalaan.

- JMT aka Bronne, kuvat Maikki Kantola


perjantai 18. huhtikuuta 2014

Pitkänperjantain disko by JMT

Pitkänperjantain iloksi 10 kovaa biisiä. Terkkuja Maijalle!



 THE UNITED STATES OF AMERICA - Coming Down

  
 POISON IDEA - It's An Action

  
 THE PASSENGERS - Face With No Name

  
 TRÄD, GRÄS OCH STENAR - Punkrocker

  
 15-60-75 (The Numbers Band) - Narrow Road

  
 SLAUGHTER JOE - I'll Follow You Down

  
 AGE OF CHANCE - Everlasting Yeah!

  
 PYHÄKOULU - Ihmisen Ääni

  
 RUN DMC - Peter Piper



lauantai 10. elokuuta 2013


MUTINY! nro 15


Pohjanmaan Flashback yhteistyössä Trash Can Recordsin ja Karkia Mistika Recordsin kanssa ylpeänä esittävät: Mutiny! nro 15.

Mutinyn 26-vuotisen taipaleen "juhlanumero" sisältää 72 A4-sivua pientä printtiä ja paljon asiaa sekä jonkin verran asiattomuuksia. Mukana seuraavat artistit joko haastatteluiden tai artikkeleiden muodossa: Voivod, Captain Beefheart, Echo Is Your Love, Big Boys, Flipper, Stack Waddy, Country Dark, Frank Wright, Ilpo Saastamoinen, Killdozer, Peter Brötzmann, Chestburster, Hungrytown, Peter Ivers, World Mänkeri Orchestra. Lisäksi raportti Puntalasta 2012, juttua Australia-scenestä ja joitakin levyarvioita ja komeat värikannet. 

Lehteä voi ennakkotilata lähettämällä viesti yhteystietoineen (=katuosoite) osoitteeseen jamatuster@gmail.com (viestin aiheeksi "Mutiny 15"). Paluuviestissä saatte tilinumeron, jonne lehden voi maksaa. Lehden hinta on 8 euroa, joka sisältää postikulut. Kädestä käteeen lehden hinta on 6 euroa.

Lehti ilmestyi virallisesti viikolla 31.

lauantai 18. elokuuta 2012


Alla tiedot kaikista ilmestyneistä Mutiny!-lehdistä. Tarkemmat tiedustelut: jamatuster at gmail piste com, kiitos.

#15 (7/2013) 72 A4-sivua. Voivod, Captain Beefheart, Echo Is Your Love, Big Boys, Flipper, Stack Waddy, Country Dark, Frank Wright, Ilpo Saastamoinen, Killdozer, Peter Brötzmann, Chestburster, Hungrytown, Peter Ivers, World Mänkeri Orchestra. Lisäksi raportti Puntalasta 2012, juttua Australia-scenestä ja joitakin levyarvioita. Nelivärikannet. PAINOS LOPPU.

#14 (7/2011) 68 A4-sivua: Atilla Grandpierre/Vagtazo Halottkemek, Sur-rur, Head of David, Rowland S. Howard, Topias Tiheäsalo, Kyklooppien Sukupuutto, Moderni Elämä, 13th Floor Elevators, Citizens, Roadburn 2011, Puntala 2010, Mutiny!-mies sarjakuva, arviot: levyarviot ja varjolevyarviot. Nelivärikannet. PAINOS LOPPU.

#13 (7/2010) 40 A5-sivua: Kyklooppien Sukupuutto, Killing Joke, Black Flag, Hiljaa, Ken Vandermark, Roadburn 2009, Seven crustinurkka. Hinta: 4,5e sis. p&p.

#12 (7/2008): 44 A5-sivua: Fear, Pekko Käppi, Conlon Nancarrow, The Flying Luttenbachers, Agradecimiento, Pekka Perä-Takala, Mutiny!-mies sarjakuva, Pentti Dassumin kolumni, levyarviot. Comeback-numero, nelivärikansi. PAINOS LOPPU.

#11 (6/1999) 68 A4-sivua: Borbetomagus, Fred Frith, The Jesus Lizard, Don Caballero, Nomeansno, USO, Yma Sumac, Minutemen, johdatus kosmiseen jazziin: Pharoah Sanders ja Alice Coltrane, karmaiseva totuus Slintin "Spiderlandista". Levyarvioita on jopa 34 sivua. "Värikansi". PAINOS LOPPU.

#10 (2/1998): 60 A4-sivua: Kemialliset Ystävät, Kuha., Warser Gate, God Is My Co-Pilot, Radiopuhelimet, Tortoise, Cardiacs, Pere Ubu, paljon levyarvioita. PAINOS LOPPU.

#9 (9/1996) 52 A4-sivua: Hajosiko levarisi: Katsaus japanilaiseen ug-musiikkiin, Mother Goose, Submerged, Weepikes, Chokebore, F/I, kuluttajan opas "brittipoppiin". Arviot: levyt, demot, lehdet. PAINOS LOPPU.

#8 (1/1996) 48 A4-sivua: Xysma, Unwound, Luxury Spit, The Vice Barons, Nick Drake, Tampere Jazz Happening, Mutiny!-mies sarjakuva, legendaarinen lukijakirje, arviot: levyt, lehdet, demot. PAINOS LOPPU.

#7 (4/1995) 80 A4-sivua: Otra Romppanen (Psychoplasma/Mana Mana etc., 14 sivun juttu), Guided By Voices, The Flying Luttenbachers, Larry & The Lefthanded (+M.A. Numminen), Thinking Fellers Union Local 282, Steve Albini, Fridge (FIN), Mark Stewart, The Fall Top 10, Moonshake/Laika, kirjoittajien best of-listat. Arviot: levyt, lehdet, demot, varjolevyarviot. PAINOS LOPPU.

#6 (6/1994) 64 A4-sivua: Isebel's Pain, Circle, God Is My Co-Pilot, Sweetheart/Radiopuhelimet, Jon Spencer ja hänen monet yhtyeensä, Butthole Surfersin kootut sekoilut, Ornette Coleman, The Dead C., Trumans Water, Zeni Geva ja Sun City Girls. Arviot: levyt, lehdet ja varjolevyarviot. PAINOS LOPPU.

#5 (6/1993) 56 A4-sivua: Mother Goose, Barbara Manning, Casandra Stark, Circle/Deep Turtle, Flaming Lips, Lehtisalon novelli, Simply Saucer, Pavement, levyarviot, kirjoittajien sekä erinäisten Radiopuhelimet/Bad Vugum-henkilöiden best of-listat. Lisäksi "liikuttavan rehellinen ja ihmisenkokoinen" tarina siitä kuinka pääsin haastattelemaan suurinta idoliani Sonic Youthia (itse haastattelu ilmestyi Jungle -lehdessä). PAINOS LOPPU.

#3/4 (5/1992) 48 A4-sivua: Otra Romppanen (Psychoplasma/Mana Mana), Soul Side, Bastro, Sweetheart, Honeymoon Killers, Laughing Hyenas, Drunks With Guns, Ugly American Overkill-kiertue, Dr. Gunnin novelli, kirjoittajien best of-listat. Levyarviot. PAINOS LOPPU.

#2 (?/1988) 28 A5L-sivua: Sonic Youth, The Ex, Red Lorry Yellow Lorry, Not Moving, Dorian Gray. PAINOS LOPPU.

#1 (1/1987): 20 A4-sivua. And Also The Trees, D&V, Red Letter Day, Sonic Youth. PAINOS HUKASSA.

perjantai 3. elokuuta 2012

Laama nostaa kissan häntää

Melkein 30 vuotta sitten kun olin vielä nuori ja viaton musiikkifani, yksi "esikuvistani" oli helsinkiläisen Laama -fanzinen päätoimittaja Sburg. Tyyppi kirjoitti ytimekkäästi mutta ilmeikkäästi, huomasi vilungin siellä missä vilunki pesi, eikä pelännyt tarvittaessa sivaltaa sanan säilällä skenen ikoneitakaan, mikäli tarvetta ilmeni. Laama ei ole ilmestynyt enää pariinkymmeneen vuoteen, mutta onneksi Sburgin kirjoituksia saa lukea aina silloin tällöin Toisen Vaihtoehdon sivuilta. 

  Kancer Kountry -fanzinen uudehkossa numerossa on pitkä Sburg-haastattelu, josta on ihan pakko lainata tähän muutama rivi. 

  Kancer Kountry kysyy millaista palautetta Laamasta tuli, johon Sburg vastailee seikkaperäisesti, kunnes... 

  Sburg: "Palaute ylitse muiden taitaa olla se kun suuresti arvostamani Mutiny lehden tekijä Janne Mäki-Turja aikoinaan Toisen Vaihtoehdon haastattelussa kuvaili kuinka hän oli ollut Laaman 9 saadessaan niin tohkeissaan, että oli kiivennyt lukemaan sitä kotitalonsa katolle savupiipun taakse saadakseen keskittyä rauhassa. Siinä jo lähestyttiin raameihin laitettavaa palautetta." 

  Varmaan arvaattekin, kuinka tuon lukeminen lämmittää mieltäni. Laittaisin tähän hitto vielä vaikka kuvan siitä savupiipusta, mutta en tunne ihmisiä, jotka vanhassa kotitalossani nykyään asuvat, enkä oikein usko että he pitäisivät siitä että kiipeilen heidän katollaan kameran kanssa.